Kellon kuvaaminen itse: ranneke, hihna ja solki
Kellon voi kuvata kahdella tavalla, ja lähdekuva ratkaisee valinnan. Suljettuna ja kyljellään seisovana se näyttää kuoren ja rannekkeen pyöreyden; tasolle asetettuna ja hihna avattuna se näyttää hihnan koko pituuden, soljen ja lenkit. Etu- tai viistosti edestä otettavaa kuvaa varten suljettu ranneke voidaan tukea pystyasentoon pienellä piilotetulla tuella, jolloin kuori asettuu luontevasti. Ylhäältä kuvattavaa pellavakuvaa varten suoraan asetettu avoin hihna on selkeämpi lähtökohta.
Soljet ja lukot jäävät usein epäsiisteiksi. Puoliksi auki jätetyn taittolukon levyt näkyvät, soljen reiän ulkopuolelle jäänyt kieli näyttää keskeneräiseltä ja nurin kääntynyt nahkahihnan pää peittää tikkauksen. Kiinnitä hihna niin kuin käyttäjä kiinnittäisi sen ja käännä logollinen lukko kameraan päin. Kuvaa avattu lukko erikseen yksityiskohtakuvaksi, sillä tuotekuva näyttää kellon siinä asennossa, jonka kuva tallentaa.
Tumma studio, kivikoroke tai marmori: kellon kuvausympäristöt
Kellojen kuvaamiseen Tuotestudio voi sijoittaa kuoren valkoiselle pinnalle, tummanhiilenharmaalle studiotaustalle dramaattisessa suuntavalossa, samalle tummalle pinnalle peiliheijastuksineen, hiotulle kivikorokkeelle, ylhäältä kuvattavalle pellavalle, marmorille tai kodin sisustukseen. Tumma tausta ja selkeät varjot sopivat kiillotetuille teräs- ja kultakuorille sekä pukukelloille, koska valo piirtää kuoren reunan ja kehän mustaa vasten.
Kuvausympäristö muuttaa kellotaulun luettavuutta. Musta kellotaulu voi sulautua tummaan taustaan, joten vaalea, hopeinen tai värillinen taulu on siellä varmempi valinta. Kivikoroke nostaa yksittäisen kellon esineeksi, ja ylhäältä kuvattu pellava sopii avatulle hihnalle. Ympäristöstä riippumatta kello ohjeistetaan säilyttämään kellotaulunsa, osoittimensa, indeksinsä, kuorensa ja hihnansa. Kellotaulun tekstin pitää pysyä luettavana ja muuttumattomana.
Kellon koko kuvasarja: etupuoli, sivu, takakansi ja lukko
Kellon tuotelistausta tarkastellaan eri kuvakulmista. Etukuva näyttää kellotaulun ja osoittimet, sivukuva kuoren korkeuden, kruunun ja korvakkeet, ja takakuva kaiverruksen tai näyttöikkunan sisältävän takakannen. Kun lähdekuvassa näkyy takakansi, kuvan voi tilata takanäkymänä: ohjeistus pyytää näyttämään kellon takaa kuvatulla tavalla eikä kääntämään sitä ympäri tai keksimään kellotaulua tälle puolelle.
Lähikuvat täydentävät sarjan. Yksityiskohtakuva rajaa olemassa olevasta kuvasta yhden alueen, kuten lukon tai hihnan tikkauksen, tai jättää yksityiskohdan valinnan työkalulle. Se ohjeistetaan näyttämään vain se, mikä alueella jo näkyy. Takakannen kaiverrus ja näyttöikkunan takana olevan koneiston viimeistely vaativat silti tarkkarajaisen, läheltä otetun lähdekuvan, sillä lähikuva ei voi palauttaa tekstiä, jota lähde ei tallenna.
